sunnuntai 20. elokuuta 2017

Metsällä!

Tänään se viimein alkoi! Odotettu koirien vapaus aika. Koiratkin taisivat jo tietää, että tänään päästään viimein ja vihdoin vapauteen. 
Jep nyt on se virallinen päivä, kun koko suomen hirvikoirat alkavat jälleen liikkumaan metsissä ja harjoittelemaan tulevaa metsästyskautta varten.

On se neljän kuukauden kiinnipito koirillekin aika rasittavaa aikaa. Joutuu olemaan juoksuhihnassa, tarhassa, tai taluttimessa kokoajan. Voitte vain uskoa ja kokea mikä riemu siitä seuraa, kun pääsee viimein vapauteen ja saa juosta niin lujaa kuin jaloista pääsee.

 Onhan siihen ihan järkevä syykin miksi koiria pidetään se neljä kuukautta kiinni. 
Metsän eläimet poikasineen saavat olla rauhassa. 
Mutta onneksi on myös melkein kuusi kuukautta täyttä vapautta. 
Tosin meidän koirat eivät pääse jokapäivä nauttimaan siitä vapaudestaan, kun on omatkin menot ja puuhat.  
Yleensä näin alkusyksyn aikaan vaapaana pidettävät päivät osuvat viikonlopulle jolloin ollaan koiria kouluttamassa ja päästetään vapauteen.

Mihin niitä koiria koulutetaan?
No blogissani jo vierailleet tietävätkin, että hirvenmetsästykseen. Pitäähän hirvimiehillä olla kunnon koirat, jotka ne hirvet haukkuu.
Minä siis en itse metsästä edelleenkään, mutta mies se on joka meillä hirviä kaataa ja minä sitten hengailen muuten näissä koulutus ja metsäseikkailu jutuissa mukana.

Piti laitaa tähän pieni viedopätkä siitä miten ne koirat lähetetään sinne metsän siimeksiin harjoitus kierrokselle, mutta jostakin syystä blogger ei nyt sitten halunnut tallettaa videota. 

Mutta ...
Siitä se meidän taival alkakoon. Koirat ovat jo liikenteessä ja me käveltiin perässä hetken matkaa!


Tarkistus, että paikannus toimii ja katsellaan mihin suuntaan karvakamut läksi!


Mitä tekee metsästäjän vaimo?
No kaivaa kameran esiin ja kuvaa!


Pieni mietintä tauko ja kartan seurantaa!


Metsää parhaillaan...
Mielessä kävi! olisikohan täällä vielä mustikoitaa?


Rouva R:n mietteet!
Kävelläänkö vai palataanko autolle?
Kohta kuitenkin taas mennään autolla perässä ja lujaa, kun koirat vaihtavat suuntaa ja saattavat löytää harjoitus hirven!


 Kappas karvakamut ovat jättäneet jäljen jota seurata. 
Tälläiseltä näyttää hirvikoiran tassun jälki!


Oikeilla jäljillä ollaan. 
Tälläisiä jälkiä, näiden kulkureittejä ja makuupaikkoja pitäisi haistella ja hakea. Kyllä täällä siis jotakin liikettä on!
Hirven jälki melko tuore sellainen.


Matka jatkuu ja kohta ollaan melkein pellolla!


 Siinähän sitä ruokinta peltoa silmin kantamiin.


Luonnon ystävänä pitää myös nauttia luonnon omasta kukkaloistosta.
Tällähetkellä luonto on kauneimmillaan ja loistaa myös kirkkaissa väreissä.



Tälläkertaa en jaksanut kiivetä tähystystorniin, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Hirviporukka teki lisää uusia tähystystorneja.


No mikäs ihmeen mätäs se siinä?
Mielenkiinto heräsi kummallakin. 
Alettiin kesken reissun etsimään ja luuraamaan löytyisikö yhtään neliapulaa.
Minä en kyllä löytänyt!


Mutta sen sijaan kauniilta ne näyttivät vesipisaroineen!



Minä, kun en ole oikein haapaa ja leppää nähnyt kunnolla metsissä. Tai en ole oikein niihin kiinnittänyt huomiota niin nyt oikein tarkkailemalla tarkkailin metsikköä lötyykö!
Leppää löytyi ja nyt olen sitten nähnyt ne täysipitkinä ja elävinä!



Kanervat ovat todella upeissa väreissä metsän siimeksessä. 
Näitä niin kovin tahtoisin meidän pihaan ja mietin, että onnistuisikohan siirtäminen omaan pihaan. Kasvaisiko ne siellä yhtä kauniina?
Voisiko joku viisas kertoa kokemuksia?


Väsyneenä, mutta onnellisena paluu takaisin omaan tarhaan.
Varmasti uni maitta tämän ensimmäisen reissun jälkeen.
ja mieskin sai kunnon hien pintaan!


Sellainen aloitus syksylle!!



tiistai 15. elokuuta 2017

Kukko akkoine!

Niin siinä sitten kävi.
Ajattelin, että nyt pidetään ihan pikkuruinen tauko siis todellakin vain pikkuruinen tauko seuraavan kanalauman otossa, mutta!

Siinä kävi niin, että ensin tuli yksi, sitten toinen, ja kohta niitä olikin 10,  kunnes niitä sitten olikin  yllättäen 18.
Juuri näinhän se sussexien omistajakin mulle virkkoi, kun ensimmäisiä sussex kanoja hain. No nyt menee jo kymmenyksen yli meikäläisenkin kanalassa.

Viime viikolla haettiin Light Sussex kanoja 4 ja samaa sakkia oleva kukko.
Kukko tuli siis taloon ja tälläkertaa kiekuva kukko akkoineen.
Tämä kukko on 24 viikkoinen ja kantaa nyt meillä nimeä Cornell.
Sai Gustav kukko rinnalleen isomman kukon ja Cornell hoitaa nyt valvojan ja lauman johtajan hommaa toistaiseksi.
Mikä mut nyt sai sitten ottamaan kolmen nousevan kukon sekaan yhden ison? No ensin piti otta toinen sussex kukko joka olisi nuorikko, mutta päätin sitten viime tingassa ottaakin tämän ison. 
Iso ihan siksi, että uudet kanat eivät olleet vielä nuorikoita, tosin eivät muniviakaan. Muihin lauman kanoihin verrattuna kuitenkin hieman isompi kokoisia ja ehkä asteen vanhempia kuin edellinen sarja, joten nyt oli syytä ottaa vähän vahvempi kukko laumaa johtamaan ja pitämään kuria.


Nyt on kukko kiekuuta kuunneltu aamuisin, ja välillä ilta-päivin. Cornell osaa siis hommansa ja desipelejä kukon äänestähän löytyy. Välillä korvat joutuvat koetukselle,  kun tämä kukko alkaa kiekumaan. Ihan kukon vieressä ei kannata olla siinä vaiheessa, kun kiekuminen alkaa.
"Voipi tärykalvot saada kyytiä"!


Kuvat eivät anna todellista koko sussex kukosta ja kanoista, mutta ainakin suuntaa antavaa. 
Joka on Light suss exit nähneet ihan ilmielävänä niin voi varmasti todeta, että kokoa kukolle saattaa tulla todella mukavasti!


Uusien kanarouvien nimet alkavat pikkuhiljalleen löytää paikkansa. Ainakin pari olen jo nimennyt: Lumikki, Unikko, ja pari muuta joille en ole vielä nimeä keksinyt. 
Kuvaa kun katsoo niin mietin kokoajan, että mahtaako yksi sittenkin olla kukko? No jos siinä niin kävisi niin sitten mulla olisi 5 kukkoa kasvamassa ja silloin alkaisi menemään vähän paniikin puolelle. Säännöt nimittäin sanovat, että pitäisi kanalassa olla 1 kukko 10:ntä kanaa kohden. Tiedossa on siis vielä kanojen hankintaa hetken aikaa, että saadaan lauma täyteen.


Kana rouvat viihtyvät yleensä aika hyvin Cornellin seurassa ja useimmiten kanalassa sisällä. Muu poppoo viihtyy ulkotarhassa.
Nyt jännitän ottaako Cornell nämä neljä kanaa omaksi laumakseen ja Gustav pitää omaa laumaansa Ujon kanssa. 
Cornell nimittäin on selvästi iskenyt silmänsä ujoon ja iltaisin löytyvät virekkäin reunimmaisina orrelta. Tosin Gustav ottaa oman paikkansa Ujon vierestä.
Eli meillä on nyt vähän pakka sekaisin ja kukkopojat taistelevat yhden kanan huomiosta.
Mitään kukkotappelua ei ole onneksi syntynyt ja kaikki kukot tulevat hyvin toimeen ainakin vielä toistaiseksi.


Mitäs sille muulle laumalle kuuluu?
No hyvinhän ne pikkuruiset kasvaa lihoavat.
Yksi haaveilee Kylpyammeen reunalla. Lie haaveileeko turvekylpyyn menosta, joka on meidän kanojen mielestä prasta puhaa päivittäin.


Yleensä siihen reunalle kerääntyy muutama muukin. Siitä, kun saa hyvin maisteltua humalan lehtiä. Kohta on varmaan melkoinen kaakatus, kun kaikki ovat ihan "humalassa"!


Se on mukavaa ottaa joskus ihan rennosti!


Tämä tässä ompi siipirikko!
Siipirikko sai nimekseen tämä pienokainen siksi, että meni tosi kauan ennenkuin oppi muiden kavereiden tapaan hyppiä lentämään orsille. Ensimmäiset viikot piti pientä kullannuppua nostaa orelle muiden joukkoon, mutta nyt siivet ovat alkaneet kantamaan ja iloisesti hypähtää jo toiselle orrelle. Tätä kaveria ei jätetä! on selvästi päättänyt, että minähän opin ja pysyn lauman mukana. Iltaisin käpertyy isomman kanakaverin viereen nukkumaan orrelle ja välillä yrittää mennä kuin pieni poikanen höyhen peitteen alle. 
Tämä on myös lempikanani, joka viihtyy sylissä ja hupparin sisälläkin. On niin suloisen hassu pakkaus. 
Pienempänä tällä siipirikolla oli rintakin isompi kuin muilla, mutta nyt on muokkautunut samaan kokoon kuin muilla ja on mukana menossa!


Eräällä on ilme sen mukainen, että sen kameras voit laittaa muualle räpsimästä.


Kylpyammeessa tunkua riittää, välillä siellä on melkein koko sakki yhtä aikaa.


Saaneen esittellä meidän kolmas nouseva kukko "marans rodultaan". Tälle jästille, kun keksisin vielä nimen niin olisi hyvä!
Tämä on kyllä melkoinen sisupakkaus. 
Ristisinkö siis kukon SISU nimiseksi?
Tämä menee ylimmälle orrelle isompien kukkojen viereen ja saa ainakin Cornelilta nokkaa oikein kunnolla. Tosin tämä Sisu ei anna periksi vaan istua tapittaa orrella, eikä tule pois. Yleensä Cornel ja gustav antavat vielä periksi, kun itsekin ovat nuuoria kukkoja.
Uskokaa tai älkää, mutta tätä on hauska ja mielenkiintoista seurata!


Maransit ja Sussexit sekaisin kylpyammeessa, vain rocit puuttuu!


Taustalla nouseva kukko SISU ja tässä edustalla se toinen Sussex pikku kukko, jolle en ole vielä keksinyt nimeä.
Laskujeni mukaan mulla kasvaa 4 kukkoa ja vain yhdeltä eli tältä valkoiselta puuttuu nimi.


Nämä marans naikkoset ovat muuten melko tiukkia tätejä!
Ilmeetkin kertoo, että jos tuut tänne niin ..piip... et ainakaan syliin saa mua! 


Ensimmäinen kana teki sen, mitä olen jo ihmetellyt etteikö kukaan näistä tee sitä.
Hyppäsi ikkunalaudalle ja toteeaa, että ei tästä kyllä ulos näe. 
Olisikohan aika vaihtaa ikkuna, tai pestä tämä vanha niin voivat tästä talvella kurkistella ulos jos mieli tekee!


Jälleen uudet 4 kanaa ja kukko ovat saapuneet taloon. Hyvin tulevat kaikki keskenään toimeen ja laumaantumisiakin on havaittu. Tämä on ilo itselle ja muille todeta, että kanat ovat hyvinkin viisaita eläimiä.

Neljän kanan pitäisi edellisen omistajan mukaan alkaa munimaan ensimmäisiä muniaan syyskuun puolen välin tienoilla ja sitähän me odotetaan tässä perheessä innolla.

Sellainen seikkailu tänää kanalassa.

Kiva, kun kävit ja toivottavasti sulla oli hauskaa meidän seurassa?



TallennaTallenna

maanantai 7. elokuuta 2017

Heinikossa suhisee!

Meillä on ollut joka kesä perinteenä, että käydään jossakin vaiheessa kävelemässä peltoja läpi ja tarkistamassa viljan kasvua. 
Hyvinhän se oli alkanut siellä kasvamaan ja saa rauhassa vielä jatkaa kasvuaan, ennen kuin mennään ja puidaan pois!

Sitä ensimmäistä peltoa, kun menee katsomaan niin saa talsia pätkän oikein rehevää peltotietä.
Saa tuoksutella raikkaan metsän  tuoksua, ihailla luonnon omia kukkasia ja kasveja.
Siitä se kierros saa alkunsa.


Peltotien jälkeen, kun pääsee viimein pellolle niin kasvoissa loistaa suuri hymy. Mikä sen hienompaa kuin edessä aukeneva peltomaisema, maisema on kuin vihreää heinämerta katselisi.


Suuresti ilahduttaa se, että kasvillisuus on lähtenyt kasvamaan hyvään tahtiin.


Mutta se mikä ei meitä ilahduta on, että keskellä peltoa menee polku. Polkua pitkin kulkee reitti suoraan jokivarteen. Jokivarteen kulkee kalastajat. Mielestämme olisi mukavempaa se, että kalastajat kävelisivät pellon reunoja pitkin, eikä talsisi keskeltä peltoa.

Pitkää on jo kasvillisuus, kun koiratkin meinaavat peittyä piiloon.


Meidän ladon seinään on aikanaan naulattu reitti kyltit kiinni, etteivät kalamiehet eksy reiteiltään!
Sinänsä homma on ihan jees, kun miettii, että tämän seudun parhaat lohenpyydystys paikat menee meidän peltojen nurkilla. Peltojen vieressä rinteen ala-puolella virtaa vilkas joki, jossa käy vuosittain paikalliset kalamiehet heittelemässä vieheitään. 


Kumpaan suuntaan sinä menisit?
Jokirantaan pellon yli vai takaisin parkkipaikalle?


Seuraavaksi olikin aika palata takaisin karvakamuineen autolle ja ajella seuraavalle pellolle!


Kyllä siellä heinikossa aika suhina kävi, kun käveltiin ja koirat pomppivat, että päsivät kulkemaan heinikossa. On se koirallekin aika haastavaa, kun ei yhtään näe sivuilleen heinikon läpi. Mutta sen sijaan hajuja oli ja paljon, jos olisi saanut päästää irti niin kyllä hirvet ja peurat olisivat löytyneet muutamassa minuutissa.


Sitä luonnon omaa kukka kauneutta piti välissä vähän kuvailla.


Kukkulan kuningatar löytänyt korkeimman paikan, josta tähyillä ympäristöä. Minä jäi peltotielle kiltisti katselemaan maisemia ja kasvavia pellon antimia!


Kyllä siellä nyt taitaa Ullin nenään joku hyvä haju haista, kun noin tarkaan tuijottelee!


Sellainen peltokierros meillä tässä taanoin!

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!





TallennaTallenna

lauantai 5. elokuuta 2017

Näyttelyhuumaa!

Viime viikonlopulla vietettiin lauantai Porissa koiranäyttelyssä.
Porin kaikkien rotujen kansainvälinen näyttely oli hyvin järjestetty ja mielenkiintoinen kokemus näin ensikertalaisille.

Ensimmäistä kertaa siis mentiin ja pitihän niitä koiriakin valmentaa näyttelyä vasten. Pari viikkoa ennen näyttelypäivää harjoitettiin juoksua, istumista, paikallaan oloa, seisomista. Päivää ennen piti koirat puunata niin viimosen päälle kunnolla mm: pestä, harjata karvat kuntoon. leikellä kynsiä, ja hampaatkin harjattiin oikein nätin kiiltäviksi. 
Koirien paperit piti tarkistaa, että pakolliset rokotuksetkin ovat kunnossa.
Hommaa siis rittää ihan kiitettävästi ennen virallista näyttelypäivää.

Lauantai aamu jännitti kyllä todella paljon. Kelasin koko matkan mielessäni Poriin saakka, että "kunnei nyt vaan sattus mitään", tällä tarkoitan lähinnä sitä, että mitäs sitten, jos koirat saa täyden hepulin ja alkaa riehua räyhäämään siellä?
Mutta ajattelin myös sitä, että tämähän on oikein oiva tilaisuus saada koirille uusia kokemuksia ja pääsevät näkemään toisia koiria. Tietenkin myös itselle on kiva tavata muita metsästyskoira omistajia ja vaihtaa vähän ajatuksia.

Mukaan lähti Ullin omistaja Jussi ja hänen poikansa Tommi, lisäksi tietenkin minä ja isäntä Miinan kera.
Tytöille kuten mulle ja miehelle näyttely oli ensimmäinen keta ja aika jännitystä hivelevä päivä.

Miekkoset odottelemassa näyttelyn alkua. Aamu-päivästä oli vielä hiljaista, mutta ilta-päivää kohden porukka lisääntyi ja sitä todellakin oli paikan päällä.


Melkein von lukea Ullin ajatuksia. Tyttö varmaan miettii, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu ja mistä noi kaikki muut otukset ovat tänne saapuneet?


Jussi vähän rauhoittelee ja taputtelee Ullia. Ulli kun olis ollut innokas tutustumaan muihin koiriin ja menemään jokapuolelle.


Seuraillaan tyttöjen kanssa, kun kehässä juoksee iso määrä karjalan karhukoiria jonossa. Jätmtlanninpystykoriva oli harvinaisen vähän tähän kilpailuun nähden. Erittäin komeita uroskoiria oli nähtävillä ja nartutkin olivat hyvin sopusuhtaisia Miinaan ja Ullin rinnalla. 


Viimeinkin meidän vuoro koitti!
Olin ilmoittanut Ullin ja Miinan AVO eli avoimen luokan kisaan.
Näyttelyssä ilmoittaudutaan yhteen luokkaan ja ilmoitin ekan näyttelyn avoimeen luokkaan.
Avoin luokka on siitä hyvä, että siitä saasanallisen arvostelun paperille ja lisäksi tulee laatuarvostelu ja kilpailuarvostelu.
Jämtlantilaisnarttujen avoimessa luokassa oli kolme narttu koiraa kilpailemassa ja Ulli vei 1. paikan ja Miina 2. paikan. 
Todeta voin, että koirat saivat juuri sen arvostelun, kuin osasin etukäteen hieman odottaakin. Koirat käyttäytyivät todella hienosti koko näyttelyn ajan, eivät ottaneet kontaktia yhtään muiden koirien kanssa. 
Tästä kaikesta tuli hyvä onnistumisen tunne ja hyvä fiilis. Kaikki tämä osoittaa vain sen, että koirien koultuksen ja kasvatuksen eteen on tehty kovaa työtä ja tehdään jatkossakin.  Päätin nimittäin heti, että tähän ei jää meidän näyttelyt koirien kanssa vaan tahdon lähteä luonnollisesti kokeilemaan muitakin luokkia ja sitä mihin meidän tytöt voivat päätyä.

Onhan se hieno tunne, kun omia koirie kehutaan ja saa hyviä arvosteluja. Kaikki eivät nimittäin saa ja varmasti tulee meillekin tilanteita, että joudutaan karvaisesti nielemään tappiomme.

Kuvassa me kaikki kolme kilpailevaa koiraa ja minä päädyin Ullin kanssa kehään esittelemään. 


Ja se jännittävin kohta, miten koira juoksee rinnalla, onko tasainen yhtäjaksoinen juoksu vai meneekö kaikki ihan plörinäksi.
Hyvin meni ja sain Ullin kuin sankin juoksemaan ihmisten edessä yhtäjaksoisesti. Pieniä ongelmia oli, mutta sitä on kaikilla muillakin. 
Itse en ole mikään ihmisten edessä juoksia, mutta nyt oli pakko olla esillä joten se oli vain mentävä ja keskityttävä koiran, sekä omaan suoritukseen.


Mehän sitten hikipäässä auringon paahteessa juosta mentiin niin, että hippulat vinkui!


Tuomarit odottavat seuraavaa ryhmää saapuvaksi.
Tuomarina Esko Nummijärvi.
Kyseinen tuomari on kokenut konkari metsästykoira piireissä ja tuomaroinut niin monia koiria, että oli aika jännittävä paikka viedä tämän tuomarin eteen meidän koiria arvosteltavaksi.


Meikäläisen jälkeen pääsi isäntä näyttämään taitonsa Miinan kanssa. Serasin silmä tarkkana Miinan suoritusta ja sitä miten yhteistyö mieheni kanssa sujuu. Tätä oli kotona harjoiteltu monta päivää joten turhaan ei näyttelyyn tultu.
Hienosti meni Miina ja todella hienolla tasaisella juoksulla.


Näyttely järjestettiin Porin raviradalla.
Samaan aikaan oli lentokentällä eli tien toisella puolen vanhojen autojen näyttely ja jonkin sortin kiihdytys kisa. 
Toisinsanoen puolet tuomareiden sanoista katosi lentokentältä kuuluvien autojen moottorin pärinään.

Allaolevista videoista pääset näkemään pätkän miten ne meidän koirat ja me miehen kanssa siellä juostiin!

video


video

Sitten lopuksi vielä ne arvostelut!

Patolan Miina

Laatuarvostelu
AVO-EH (avoinluokka-erittäin hyvä)

Kilpailuarvostelu
AVK-2 (Avoimenluokan kilpailu ja sijoitus 2)
Sininen kilpailuarvostelun väri.

Rotutyypiltään erittäin hyvä.
Keskikokoinen mitta suhteiltaan hyvä.
Oikea muotoinen pää, vaaleat silmät hyvät.
Hieman sivuilla olevat korvat. Hyvä selkeä pystylantio. Taka-asentoinen korkea häntä. Karva peite lainehtii. Hyvä väri.
Lisäksi kuulin tuomarin sanova, että erittäin hyvä tasainen juoksuliike, jota ei kuitenkaan sanalliseen paperiin merkattu.

Lisäksi tuomari arvioi myös suhtautumista tuomariin ja Miina sai täyden rastin 1 eli käsiteltävissä. Tarkoittaa siis parasta arvioo siinä vaiheessa, kun tuomari kurkkaa suuhun katsoo hampaat kaikilta koirilta ja uroksilta vielä lisäksi kivekset. Toiset koirat saattavat tässä vaiheessa tehdä perinteiset temput eli puraista tuomaria käteen, olla vihainen, agressiivinen, tai pelokas.
Meillä Miina on käsiteltävissä ja se oli todella hieno kokemus, koska Miinaa on pitkän aikaa koulutettu siihen, että kaikille ei tarvitse hampaita näyttää.

Mustanlammin Ulrika

Laatuarvostelu
AVO-ERI (avoinluokka-erinomainen)

Kilpailuarvostelu
AVK-1 (avoimenluokan kilpailu ja sijoitus 1)
Punainen kilpailuarvostelun väri.

Rotutyypiltään erinomainen 1
Sopusuhtainen narttu, jolla kevytpiirteinen oikea muotoinen pää.
Hyvät korvat.
Hyvä selkä.
Tiivis häntä.
Hyvät raajat.
Erinomaiset kulmaukset.
Hyvä karvapeite ja väritys.

Lisäksi Ulli on tuomarin käsiteltävissä 1.

Tämä avoinluokka on siinä mielessä hyvä luokka lähteä ensimmäistä kertaa kilpailemaan, että tässä saa n rotutyyppi arvostelun. Saa tavallaan kasvattaja, omistaja, sijaishoitaja kuulla mitä mieltä koirasta on virallinen rotuun perehtynyt tuomari. Varsinkin ensikertaa meneville suosittelen. Lisäksi tietenkin omistajia, kasvattajia ym.. kiinnostaa varmasti se oman koiran sijoittuminen kilpailussa.

Seuraavaksi lähdetään tavoittelemaan seuraavia kilpailuja niistä sitten lisää, kun päästään sinne asti!

Kiva kun poikkesit!