lauantai 17. kesäkuuta 2017

Navetassa tapahtuu!!

Tiädättekö sen hullun sairaan tunteen?
 Juuri sen tunteen, kun tiedät odottavasi jotakin tärkeää, valmistelet kaikki valmiiksi ja odotat vain sitä suurta hetkeä!
Tunnetteko sen kuumeen joka nousee hujauksessa nollasta sataan ihan sekunnissa ja sitä kuumetta ei saa laskettua ei sitten niin millään!

Kunnes saapuu se päivä ja pam! ne on siinä sun silmien alla ja ihailet niitä niin, että sydän meinaa pysähtyä!

Meidän pikkunaveton puolelle muutti uusia asukkeja, meille tuli siis lisää porukkaa perheeseen.
Nämä otukset ovatkin sitten ihan oma maailmansa!

No mitä meille nyt sitten oikein tuli?
NO KANOJA JA KUKKOPOIKA!
ja arvatkaa olenko odottannut tätä suurta päivää, että tähän tilalle saadaan ihan ilmi eläviä kanoja!
Montakohan kymmentä vuotta siitä on, kun tällä tilalla on viimeksi kana kiljunut pihassa ja kukko kiekunut oikein perusteellisesti!

Mistä se kanakuume sitten lähti?
Kaverini otti jokin aika sitten itselleen sekä rotukanoja, että maatiaisia. Kävin niitä katsomassa ja tutustumassa heidän kotikanalaansa. Kanat veivät meikäläisenkin mennessään ja sanoin miehelleni, että nyt siivoamaan navetosta kaikki romu ulos ja tekemään sinne kanallaa, mä TAHDON kanoja ja tätä kuumetta muuten ei sitten lasketakkaan millään kuumelääkkeillä ihan heti alas.
Olen aina sanonut, että suomen asutetuissa viljelytiloilla pitää olla ainakin kanoja, koiria ja kissoja!

No se siitä kuumeesta.
Mutta huh..huh.. on se kova homma saada aikaan yksi kanala pikkunavettaan, ulkoilutila kanoille navetan taakse, sitten on vielä luvat, ruuat, jne, jne...
Aluksi ajattelin, että ei ikinä tule mitään mun kanala haaveestani ja juttuja on ainakin miljoona mitä pitää opetella ja tietää. Mutta kanojen saapuessa meille totesin, että ei se nyt niin hurjaa rakettitiedettä tarvitsekaan!

Mulla oli ihan paras opettaja mukana tekemässä kanalan pohjaa ja laittamassa "ns" hätäpesiä paikalleen. 
Meinaan kaverin tyttö, tyttö joka menee ekalle luokalle syksyllä ja se samainen tyttö melkein asuu kotonaan kanalassa. Eli kyllä Sanni-Reetta on melkoinen kanafarmari.
Pienellä vaivalla ja touhulla saatiin hyvä ja toimiva kanala meillekin.

Luvat saatiin kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa 50:nelle kanalle, eli lisää on siis tulossa. Ainakin siinä vaiheessa, kun nämä isot kanat alkavat innokkaasti hautomis puuhiin. Mikäli käy niin, että eivät innostu hautomispuuhista niin sitten tämä kanaemo menee lähimpään k-maatalouteen ja ostaa hautomokoneen. 
En siis itse ala hautomaan munia haha.. se olisikin näky konsanaan!

Mutta unissani olen jo jutellut ja touhunnut kanojen kanssa, siinä unessa ne jopa ihan suoraan suomen kielellä sanoivat, "hyvää huomenta tara"!
ou nou... kanakuume on siis todella paha tässä tapauksessa!

Kanakuumeesen auttoi se, että hankittiin kanat ja kanat ostin kaveriltani. Tein muuten ihan mahdottoman homman. Yritin etsiä tiettyjä kanarotuja, mutta kaikki on niin jumalattoman pitkällä, että parempi oli sitten tyytyä ja ottaa ensimmäiseen kuumeeseen kaverilta.


Mieheni valmistelemassa kanasten ulkoilutilaa ja siitä tuli nätti ja näppärän oloinen. Tarvittaessa toisesta seinästä saa vedettyä verkon irti ja laajennettua eteenpäin.




Kananoilla naveotossa luukku josta pääsevät ulos pikkuportaita pitkin!


Miehen kummisetä oli eläessään tehnyt tämän kana kyltin miehelleni. No minäpä löysin sen navetasta pölyn seasta ja totesin, että viitta merkki tulee nyt tarpeeseen ja siinä se nyt on ulkoiluhäkin seinän vieressä näyttämässä suuntaa!


Saaneen esitellä meidän ihaka pienet nuorikkomme
Gustav kukko ja Ujo kananeito.
Gustav on vasemmanpuoleinen ja Ujo neito oikeanpuoleinen.

Gustav ja Ujo ovat Plymouth Rock rotuisia  ja täysin puhdasta kantaa. Kummankin jalassa on jalkamerkit ja näistä pikkumurisista tulee toosiii isoja munijoita ja kiekujia.
Tämä pari on melkein aina rinnakkain ja yhdessä, joten varmaan isompanakin Ujosta tulee Gustavin lempi kana!
Näitä kanoja voimme "jos" tahdomme kuljettaa kananäyttelyissäkin. Mutta sitä katsotaan sitten tulevaisuudessa mitä näiden kahden murusen kanssa tehdään.


Tämä kova kolmikko on meidän tämän hetken komentava sarja. 
Tyrnäväläis-maatiais mix sekoitusta.
Nämä tummat tulisieluiset neidot kantavat nimiä: Timantti, Volvo ja Söpö.
Nämä neidot ovat innokkaita munijoita ja myös innokkaita hautojia. Tosin eivät meillä vielä haudo, mutta munineet ovat ensimmäiset munansa tänään. 
Ilmeisesti siirto kaverin luota on ollut ihan huvä ja suotuisa, hyvin tyytyväisiä ovat uuteen tilaansa ottaneet nuorikot aika hyvin joukkoonsa.

Mutta tämän joukon komennus sarja hiargia tulee varmasti muuttumaan reilusti tulevien kuukausien aikana.
Nimittäin, kun gustav herra kukkomme kasvaa ja varttuu niin tytöt laitetaan uuteen komennukseen!


Ulkoilutilaan kekkasin laittaa vanhan auton renkaan ja siihen reilusti heiniä. Nuorikko pariskunta oli löytänyt heti siihen tiensä ja ilmeisesti siinä on kiva loikoilla.


Vanha perunaloota toimii turvekylpylänä.
Ja uskokaa toimii muuten hyvin!


Ei mennyt kauan, kun volvo löysi paikkansa kylvystä ja antoi turpeelle kyytiä oikein kunnolla ja nautinnolla.


Ja sen huomaa, että rouva kana tykkäsi kylvystä ja puhdasta tuli!


Mitä isot edellä niin sitä pienet perässä...


Herranen aika, mutta tämä pari se vasta oikein nauttikin turvekylvystä, niin paljon, että muut sai kattella kateellisena viereltä. Nämä viihtyivät kylvyssä niin kauan, että ajattelin nostaa ne jo välillä pois, että pari muutakin testaajaa pääsee kylpemään!


Tässä mallia miten plymouth rocit ottaa oikein kunnon turvekylvyn täysin rinnoin!


Kunnon purautus päälle ja homma on hoidettu!


Vähän isompi kukkokin liittynyt neitojen joukkoon. Mies yrittää toimia kanakuiskaajana, mutta ei ne oikein tahdo lähestyä miestäni. 
Mutta antakaan, kun tämä kanaemo menee ruokakipon kera häkkiin niin johan tulee typyille kiire ja siivet ilmassa tullaan kutsusta. 


Volvo on porukan komentaja. Illalla, kun Volvo karjasee niin silloin muut kanat ja kukkopoika menee perässä orrelle nukkumaan. 
Ensin menee isot ylimmälle orrelle ja pienet jäävät alimmalle orrelle. 
Kanojen hiargia on kovamaailma, mutta ihan järkeenkäyvä. Isommat on pomoja niin kauan  kunnes kukko kasvaa ja ottaa osansa kanalaumassa.


Tämä punakauluksinen on timantti, nimensä veroisesti timantti otsassaan. On kova myös käskyttämään ja välillä täytyy vähän emännänkin puuttua hommaan ja todeta, että ei nyt sentään liiallisuuksiin mennä. 


Söpö on kolmikon viimeinen ja kuvauksellisin. Kameran ollessa lähellä söpö astelee kuvattavaksi ja tuntuu, että aina vain söpö vilahtaa kameran edessä.


Näitä pitäisi sitten tulla päivittäin kolmikolta. Ujolta tulee sitten aikanaan, kun tulee puolenvuoden ikään ja munimis valmiiksi.


Kanat tarvitsevat tietyn määrän orsia. Meillä nyt orren parruja on hieman enemmän kanojen määrään suhteutettuna. 
Pikkun kanaset eivät saisi vielä nousta orrelle lainkaan, mutta minkäs sille kanan luonteelle voit. Kun isommat menee edellä ylimmälle niin pienimmät painelee perässä. 
Näin se vain menee. 


Kanat siis nukkuvat yönsä orrella ja samassa kohtaa koko yön. 


Nämä kaksi kippoa alustoineen ovat ruokinta-automaatteja. Helppoja täyttää ja käyttää. Mutta vesiautomaatti vaatiikin vähän päänvaivaa ja homma. Ehkä mä sen joskus vielä opin näppärästi täyttämään ja kiinnittämään. 


Hätäpesät tehtiin vanhoihin perunalaatikkoihin "päre" koreihin. Sinne nyt sitten innokkasti munivat ja hyppäävät vuoron perään samaan pesään.
Paremmat pesät tehdään heti, kun mies kiireiltään ennättää.


Näihin lattiapesiin eivät ole vielä innostuneet munimaan, mutta seurataan tilannetta. 


Sellaisia turpeessa kylpijöitä meille nyt tuli ja niin nautin näiden seurasta. On se ne vaan niin söpön hauskoja ja välillä saa kyllä oikein kunnon päräys naurut näiden touhuista. 

Tällänen postaus tänään teille luettavaksi!



Rodut joita tulevaisuudessa meidän kanalaan etsitään ovat 
mm: Wyandotte, Sussex, Plymouth. 
Plymouthin jälkikasvua tulee nyt Gustavista ja Ujosta toivottavasti. 
Mutta jos sulla on wyandottee, sussexia niin meikäläiseen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla ja tietty blogin kauttakin!






keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

K.E.S.Ä.L.O.M.A!

Kesäloma, mikä ihana sana!
Koulut päättyivät viikko sitten ja pojat pääsivät lompsimaan lomille, samaan aikaan mieheni aloitti parinviikon mittaisen kesälomansa.

Meillä loman alku on ollut hulinaa ja vilinää, melskettä ja menoa!
Juho lähti melkein heti koulun päätyttyä isoseksi tuleville rippilapsille ja viikko vierähti siinä reissussa. Aika outoa oli, kun poika ei ollut kotona viikkoon. Välillä tuntui, että joku puuttuu kokonaan joukosta, välillä olin ihan hukassa ajatusteni kanssa ja mietin, että mitähän sille kuuluu sinne leirille, meneekö siellä hyvin, onkohan kaikki hyvin. Äidin osa ja murehtiminen poikasestaan ei lopu koskaan.
Kävimme Juhoa katsomassakin viime perjantaina lerillä ja hyvin siellä näytti menevän ja poika viihtyi muiden joukossa. Minä se siis turhaan murehdin jälleen kerran!

Juhon ollessa leirielämää viettämässä me muut kolme kotona hengaavaa tapertajaa oltiin pari päivää mökkeilemässä ja siinä samalla juhlimassa mummoni -90 vuotis päivää.
Hurja ikä tuo -90 vuotta, minä varmaan näe koskaan tuollaisia vuosilukuja elämässäni. Mutta meidän mummo onkin sellainen rautamummo, että huh huh.
Juhlat olivat hienot ja koskettavat, aivan kuten osasin odottaakin. 
Jouduin muuten antamaan oman ääninäytteenikin näissä juhlissa. Serkusten kanssa laulettiin yhteislauluna mummolle "äideistä parhain" kappale, jonka sanoja oli muutettu siten, että kappaleesta tuli "mummoista parhain sä oot"!
Maanantaina tultiin pois mökiltä ja taas alkoi paluu arkeen, tosin mies on lomalla joten fiilis on aika hyvä.

Mutta eilen....
 Jestas mikä riemu siitä syntyikään, kun poika palasi takaisin kotiin viikon reissustaan. Roikuin kaulassa kiinni kuin takiainen hetken aikaa ja poika hätyytteli mua pois ja totes, että mee nyt siitä, äläkä kurista mua hengiltä.
Semmoisia ne meidän pikku murut sitten on!
Ei se poikanen kerkiä olemaan kovin kauan kotona, kun taas lähtee uudelleen kolmen päivän leirille valvojaksi. Seurakunta siis työllistää poikaa tänäkesänä.

Mitähän tolle kuopukselle keksisi? no se viihtyy kotona meikäläisen kanssa ja kulkee mun mukanani milloin minnekin.

Mitäs minä sitten olen tehnyt no..

tonkinut pihaa, valmistellut asioita, jotka tulette sitten myöhemmin lukemaan postauksistani.

Jep..tänäkin kesänä on siis tiedossa mielenkiintoisia juttuja!

Mutta nyt vähän kuvia mitä sain tänään napsittua!

Edellisessä postauksessa kuvasin kukkapenkkiä, jonka oli pölyyttänyt ja möyhentänyt uusiksi. Koska penkissä on ennestään kuuliljaa niin päätin sitten siirtää suihkulähde penkistä kuuliljat pois ja laittaa ne tähän samaan penkkiin!


Siinä ne nyt on komeassa rivissä ja lisää hankin, kun kerkiän ja budjetin nyörit antaa myöden.


Tästä penkistä lähti kuuliljat toiseen paikkaan, joten niiden tilalle piti keksiä jotakin ja nopeasti.
Ei muutakuin kaivamaan kaikkia muita penkkejä ja särkyneiden sydänten kerho valmistui tälle reunalle. Vähän on hommat kesken, mutta hyvä tästä tulee. Pitää vähän miettiä, että mitä toiselle puolen laittaisi?


Meidän Pekka kolli tulla tepsutti sammakko suussaan pihaan. Isäntähän siitä sitten riemastui jälleen oikein kunnolla. Kissa sai pientä komentoa ja mies nappasi sammakko paran purkkiin ja kuskasi takaisin sinne minne se kuuluukin. 
Pekka oli ilmeisemminkin löytänyt tämän sammakon ojasta ja sinne se päätyi takaisin pomppimaan.


Tämä se ihmetteli hetken, että "minne mun sammakko katosi",!


On nämä meidän kollipojat kyllä mahdottomia saalistajia.


Mitähän miehellä mielessä?


Kukkuu.. ja tältä näyttää rouva R! Naamassa multaa, itikat syöneet ihoa ja iho täynnä veripilkkuja. Ja jos olisin kuvannut navasta alaspäin nauraisitten vielä makeammin. Nimittäin konttasin pitkin pihaa siirrellessäni kukkia penkistä toiseen. Jalat siis myös aivan mullassa!
Tiedä vaikka musta tulisi vielä "multasormi"!


Sinne se kaveri läks tepsuttamaan omille saalistus retkilleen...


Jihaa.. mä löysin pari tälläistä vanhaa kärrynpyörää meidän varaston kätköistä. Toisen annoin anopille ja toises kaivoin kukkapenkkien väliin koristeeksi!


Tämä homma on vielä vähän keskeneräinen ja visiointia vaille. Mutta maitotonkka kaatui renkaan eteen ja moni varmaan arvanneekin mitä tuohon "ehkä" tulee, seuraavan vuoden aikana?


Kärrynpyörää siellä ja kärrynpyörää täällä, melkein teki mieli itsekin alkaa pomppimaan kärrynpyörän lailla.


Voitte muuten arvata sen tunteen, kun katselet pihaa ja toteat yllättyneenä, että pari omena puuta tekee ensimmäisiä kukkasiaan koko aikanaan. 
Nämä isommat puut kukkivat ihan säännöllisesti joka kevät, mutta nyt on pari muuta puuta tehnyt ensimmäistä kertaa kukkasia ja anoppikin on ollut ihan ihmeissään, kun eivät ole aikaisemmin tehneet lainkaan!
"ihmeiden aika ei ole ohitse"!


Omenapuut ovat kyllä niin kauniita kukkiessaan, että ei niistä saa silmiään irti!


Hyvin ovat myös syreeni pensaat puhjenneet kukkaan.
oli ihan pakko tuoksutella nenä kiinni kukissa ja kyllä sieltä vaan tulee niin ihana tuoksu!


Kesä ja perhoset. Voi harmi, että mun pitkä objektiivini on aika päiviä sitten hajonnut, enkä ole saanut budjettia kasaan uutta varten. Olisihan se niin hienoo saada lähikuvaa perhosistakin.




Ja lopuksi Ulli ja Ullin kuuluista venytykset ja tyttö ottaa rennoin ottein.
Meillä oli koirat mukana mökkireissulla ja voineette arvata, että oli niillä mukavaa päästä välillä muihin maisemiin kuin aina kotipihassa olla narun päässä juoksemassa.
Tosin mökilläkään emme voineen koiria vapaina pitää. Nämä, kun päästää irti niin ovat samantien metsässä hirviä jahtaamassa!


Sellainen loman aloitus meillä
Katsotaan sitten mitä seuraavaksi keksin!
Piha hommat jatkuu ja taitaa olla ikuisuus projekti.

Anoppi on tehnyt ihan mahdottomasti omalla puolellaan pihanlaittoa, joten pitää varmaan mennä ja kuvata sitä seuraavaksi. Se jos joku on ihan mahdoton multasormi!

Kivaa viikkoa kaikille!












tiistai 30. toukokuuta 2017

Multasormen touhut!

Viimeisen kolmen päivän aikana ei ole ainakaan voinut sanoa, että olisi ollut huonot kelit!
Aurinkoa, raitista ilmaa, ja kesäilmaa parahaimmillaan. 

Olen myllännyt kasvimaalla ja nauttinut ulkoilmassa puuhastelusta.

Mies on saanut meidän pellot melkein kesäkuntoon, vielä on osa kyntämättä, mutta eiköhän ne tämän viikon aikana saada kuntoon.

Sain melkein valmiiksi mansikkamaan josta postasin aikaisemmin täällä blogissani.

Huh mikä homma siitä oli, mutta nyt se on valmis. Vielä vähän pitää laittaa multaa vasempaan päähän, jotta muovit pysyy paikallaan.

Ensivuonna sitten onkin edessä toisen penkin uusiksi laitto.

Voin kerrankin sanoa, että ihan itte tein. Sen verran apua tarvitsin, että mies laittoin möyhin koneen kuntoon ja anoppi oli ihan lopussa vetämässä viimeisiä muoveja penkkien päälle.


Kuvaa vähän toiselta suunnaltakin. Muutamasta kolosta puuttuu taimia, kun loppuivat kesken. Elokuussa saa vielä syystaimia joten niitä voinen hakea ja laittaa noihin ammottaviin aukkoihin.


Siinä ensivuoden tulevasta projektista kuvaa!
Eli ensikeväänäkään eivät hommat puutarhasta lopu!


Mullasin "vadelma maan" jälleen uusiksi ja ostin eurohamsterista kolme maurin makeaa. Päätin, että jos nyt ei onnistu vadelmapuskien kasvatus niin sitten lopetan kokonaan tämän kokeilun!
Nyt on kuitenkin hyvän näköisiä puskan alkuja, joten pitäisi lähteä kasvuun.



Jep... siinä oli joitakin mansikan alkuja, yritin siirtää ne uuteen penkkiin. Laitoin ne niin hienosti ja seuraavana aamuna ne oli ihan nääntyneen näköisiä. Joten poistin ne pois ja päätin myllätä tämänkin alueen. 

Rikkaruohot pitää siivota pois ja ajattelin laittaa tähän herneitä tai porkkanoita.
 Saas nähdä tuleeko tänä kesänä vielä mitään tähän!


Anopin kanssa katseltiin yhdessä, että mitähän tuolle puron ympäristölle oikein tekisi?
Se rehottaa kuin .... viidakon... piip..
Anoppi sanoi, että kai se pitäisi myllätä oikein perusteellisesti ja istuttaa jotakin uusia juttuja tilalle.
Tuumasta toimeen ja meikä akka nappas lapion käsiinsä ja ei siinä kauan mennyt, kun osa oli jo myllätty, mutta homma jatkuu vielä...
Pikkuhiljalleen siis tuhotaan vanhaa ja luodaan uutta.


Joku teräväsilmäinen saattaa huomata, että heinäseiväs aitani on lyhentynyt matkan varrella. Talven aikana kärsi sen verran vaurioo, että piti poistaa osa, oikeastaan kaatui nurin.
Lisäksi jos on tarkka saattaa huomata, että joku mopedi pojukin kuravailee pellon reunalla. 
Nuorempi ajelee vanhemman körmyn mopolla.


Kuvaa vähän laajemmalta alueelta.


Ammeen pesin talven jäljiltä puhtaaksi ja kastelukannut. Laitoin vesiä seisomaan ja nyt odottelen josko taivaalta tippuisi vettä tuonne ammeeseen niin saisin hyvää kasteluvettä.


Sitten niitä muita kuvia.
Kesä etenee hyvään tahtiin. Kukista osa alkaa jo kukkimaan ja osa on kukkinutkin. 
Ruoho on kasvanut vauhdilla ja ajelinkin eilen ja sunnuntaina puutarhan puolelta, jossa se rehoitii aikaslaillakin.


Särkynyt sydän kukkii....


Tämä omppu puu tekee ensimmäistä kertaa kukkasia ja toivottavasti nyt sitten olisi niitä pölyttäjiäkin oikein kunnolla, että saataisiin tähän hyvin vaikeaan puuhun omppusatoa.
Tämä nimittäin ei ole kuulemma aikaisemmin kukkinut.

Tämän omppupuun takana on luumupuu ja sekin kukkii ensimmäistä kertaansa.




Kauaa aikaa ei mene, kun saa maistelle tuoretta raparperejä.


Kyllä sieltä lehden seasta jotakin puskee nuppulleen!



Mustaherukka puskat ovat jo hyvässä lehdessä, nuppuja on paljon ja maanantaina oli isomäärä pölyttäjiä hommissaan!


Syreenikö se siinä ....?? puskee nuppua?





Kaadettiin viimevuonna vanha omppupuu kumoon ja kattokaas mitä se puskee esiin. Sieltähän kasvaa kaksi komiaa puun alkua. Lehdet ovat tulleet nyt jännään, että tuleeko kukkiakin lehtien mukana!



Lopuksi Ulli ja ullin kepeät kesävenytykset.


Hommaa riittää maalla ja ei loppua näy!
Toivottavasti pisaa tänäkesänä hyviä ilmoja sillä olisi paljon kivoja juttuja mitä pitäisi tehdä!!


Kivaa viikkoa kaikille!