sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Tipuja tulla tupsahti!

Puhutaanko poltiikasta vai tipuista, vai kummastakin?
Kerronko perus suomalaisista, ruotsalaista vai kanoista?
Saatte itse ihan päättää keskustelun suunnan tälläkertaa!!

Ha..ha...
Ei kiitos, politiikka ei ole meikäläisen juttu, ei sitten lainkaan. 
Mutta tiput, nuorikot ja kanat ne on mun juttu ja kova hitti meillä just nyt.

Pesin kanalan viikko sitten oikein kunnolla ja perusteellisesti talvikuntoon. Vaihdettiin aluset ja muutenkin vähän ehostettiin siten, että kanaset pärjäisivät talven yli. Toki alus kerroksia pitää vielä lisätä syksyä kohden ja vahventaa jotta pärjäävät talven yli.

Laitettiin yksi lämpölamppu testaukseen ja hyvin ovat innostuneet makoilemaan lämpölampun alla. Kanat rakastavat lämmintä ja onhan syksyn viileys ja koleus alkanut saapumaan, joten mikäs siinä lampun alla on makoillessa. Tosin ulkoilevat vielä päivisin ulkotarhassa ja ovat ihan tyytyväisiä oloonsa.

Virkon S:llä kyllä lähtee.
Tällä teho aineella pestiin koko kanala läpikotaisin ja kyllä tuli puhdasta, raikasta ja toivottavasti siistiäkin.
Suosittelen muillekin kanalan omistajille laittaa testiin.


Lämpölamput tilasin kotieläintarvikkeesta ja hyvin tuntui lämpö lähtevän liikenteeseen. Kun seisoin lampun lähellä niin hikeä alkoi ihan pukata pintaan!
Sähkäri tulee jossakin vaiheessa tekemään uusia muutoksia ja silloin saadaan asennettua loputkin lamput kanalaan!


Alunperin päätin siivota tilan uusia tulokkaita varten ihan rauhsaa, mutta uudet tulokkaat saapuivatkin vähän nopeammin kuin osasin odottaa. Huh.. onneksi kerkisin siivoamaan kanalan kuntoon.

Ensinnäkin meille saapui perjantaina 5 light sussexia ja yksi ruottalaista alkuperää oleva kukko (huom: suomalaiselta kasvattajalta, eli samaisesta paikasta kuin muutkin aikaisemmat).
Nyt voidaan puhua vähän siitä politiikastakin!
Tuttavani kävi perjantaina uusien kanojen ja kukkojen saavuttua meillä poimimassa mustaherukoita ja siinä samalla ihailtiin meidän uuutta laumaa. 
Oli se melkoinen kaaos ja kaakatus, kun uusia tulokkaita tuli ison ryhmän joukkoon. 
Tämä ruotsalainen kukko rodultaan: skånsk blommehöna joka sitemmin ristittiin Hoganiksi. Pitihän kukkopojalle keksiä myös ruottalainen nimikin.
Ilmeisesti meidän isompi lauma on perussuomalaisia, koska antoivat tälle oikein kunnolla aluksi kyytiä. Nyt on vähän jo rauhoittunut tämän jahtaaminen. Tuttavani jolla itsellään on myös kanoja sanoikin, että tuon ruottalaisen väri on varmaan sen verran erilainen, että aiheuttaa nyt oudoksuntaa muissa. 
Mutta kyllä isommat silti komentavat näitä muitakin uusia tulokkaita. 


Uudet tulokkaat ovat löytäneet ryhmänä nautinnollisen paikan kylvystä ja koko sakki on ihan turpeesta ruskeana ottaessaan kylpyjä!


Kyllä nämäkin seisaalteen katsellessa niin pikkuisilta näyttävät, että menee hetki ennenkuin näistä isoja kasvaa!

Sitten siihen pikkuväkeen joka saapui laumana vähän isompiensa seurassa!

TIPUJA!!
Näistä olttiin sovittu jo edellis reissulla kaupat eli saman tien, kun lähdettiin tuomaan edellisiä kanoja ja kukkoa meille kotiin. 
 Kasvattaja oli ladonnut mua vasten ison kasan sekuli kanojen munia konehaudontaan. Tällä viikolla olivat kuoriutuneet ja viimeiset kolme perjantai aamuna. 
Perjantai oli meillä siis uuden lauman hakupäivä ja oi, että mä meinasin seota ihan täysin näitä hakiessa. On ne niin vietävän suloisia ja nättejä tipuja, että ei niistä meinaa saada silmiään irti sitten niin millään!
Sain kaveriltani tässä taannoin lasiterraarion ja nyt sille tuli hyvää käyttöä.
Tiput terraarioon lämopölampun alle kasvamaan ja siitä se meidän ensimmäisten tipujen kasvatus lähtee käyntiin.


Tipuja kaiken kaikkiaan tuli 16 kappaletta, mutta yksi menehtyi yön aikana. Näin siinä yleensä saattaa käydäkin, ettei aina kaikki yksilöt selviä kuoriutumis vaiheen jälkeen.
Nyt jännitetään kuinka loppusakin käy, mutta hyvin virkeältä ja aktiiviselta porukalta näyttää. 
Vielä ei tiedetä kuka on kana ja kuka kukko, mutta se selvinnee tulvien kuukausien aikana. 
Niin ihanaa kuulla pientä tipujen piipitystä ja sirkutusta, mikäs sen ihanempaa olisikaan.


Hei sinä siellä lasin takana, tuotko lisää ruokaa?? Tämä tarkkasilmäinen tipu on kyllä aika veikeä kaveri. 
Aina koputtaessani terraarion lasiin kaikki ryntäävät lasin viereen ja osa alkaa nokkimaan lasia. 
Muutenkin on tosi hauskasaa sakkia!
Isommatkin ovat jo huomaneet, että pikkukansaa on saapunut kanalaan, katselevat maasta käsin terraarion suuntaan ja kallistelevat päitään.
Ilmeisesti kuulevat pikkuväen sirkutus äänet.


Entäpä ne edellis kerralla saapuneet 4 rouvaa ja iso kukko?
Cornell kukko on laumaantunut ihan hyvin muun sakin kanssa ja välillä ottaa gustavin kanssa yhteen ja koettelee, että kumpi on kumpi. Isommilta riidoilta ja kukko tappeluilta on selvitty ihan hyvin.
Nämä kolme neitosta alkavat olemaan kohta puoliin muninta iässä. Ensimmäisten muninen pitäisi ilmaantua syyskuun loppuun mennessä. Niinpä tänäviikonlopulla on kiirettä pitänyt. ollaan tehty pesiä ja hoidettu uusia tulokkaita.


Näitä pesiä aletaan rakentamaan tasaseen tahtiin. Eli muovilaatikoita joissa heinäpesät. Laatikoille on tehty oma alusta jossa ne pysyy hyvin paikallaan, helppo ottaa pois ja välillä pestä jos tarve vaatii. Näitä tulee kaiken kaikkiaan kuusi pesää eli kolme aina yhdessä kerroksessa ja kerrosten väliin tulee tuki laudat. 
Jotkut raput pitää rakentaa siinä vaiheessa, kun kerrokset alkavat kasvamaan.

Cornell kävi jo tarkkailmessa ja tarkistamassa pesiä, ihan pesään asti ei mennyt, mutta katseli, että ehkä noihin voisi sitten naiset komentaa, kun on sen aika. 

light sussex rotu eli valkoiset kanat, ovat kovin hautomoviettisiä eli saattavat alkaa hautomaan jo ensimmäisen munansa tehtyä. Tämän vuoksi pitää tarkkaan seurata muninta vaiheita ja ottaa munat heti pois kun ovat hommansa hoitaneet. Emme anna nuorien kanojen aloittaa ihan heti hautomista. Kerkiävät kyllä meillä ihan rauhassa hautomo hommiin vielä tulevaisuudessa, kunhan saadaan koko lauma kasvatettua täyteen kokoo ja myytyä tai annettua ylimääräiset kukot pois kuvioista. 


Kanaemon kelpaa hymyillä uusista tipuista, nuorikoista ja pesistä.
Katsotaan sitten miten lähtee homma etenemään!!


Meillä omn vielä kotitekoisessa hautomokoneessa hautumassa 14 munaa ja jos kaikki kuoriutuu ajallaan ja elossa niin sitten on meidän kana kiintiö täynnä. 

Ensivuonna taitaa olla laajennuksen aika.

Nyt jäädään seuraamaan miten pikkutipujen kasvu alkaa ja tuleeko konemunista yhtään mitään!

Heippa!




sunnuntai 27. elokuuta 2017

Tyttöjen juttuja!

Tyttöenergiaa!
Sitä meillä parhaillaan oli tässä taannoin. Kaverin tytöt tulivat luokseni kyläilemään ja hoitelemaan kanoja.

Sanni on ollut meillä aikaisemminkin kanoja hoitamassa. Silloin, kun valmistelimme kanalaa ensimmäisiä kanoja varten. Sanni on tottunut kanan hoitaja, kun heillä on kotanakin kanoja. Tyttöhän melkein asuu päivät pitkät kanalassa ja hoitaa kanoja. Tytön kanatietouskin on aivan toista luokkaa kuin mon aikuisen ihmisen. Tyttö on todellakin harjoitellut oppinsa kanoista ja on kyllä todellinen kanatietäjä!

Kun Sanni tulee niin tulee myös Veera! Veera on sannin pikkusisko ja melkoinen touhutyttö myös hänkin. 
Lisäksi tällä vauhtikaksikolla on myös isoveli, mutta velipoika on siinä iässä, että taitaa vähän erilaiset kanat villitä pojan päätä tällähetkellä!

Vuosien varrella, kun on tottunut poikalapsiin niin on mietittävä hetki ennenkuin ryhtyy tyttöjen kanssa päivää viettämään. Tyttöjen kanssa, kun mikään ei ole täysin itsestään selvyys ja ne jos jotkut vaativat toimintaa hurjasti enemmän kuin pojat. 

Nyt piti laittaa hihat heilumaan, ettei tytöt tylsistyneet täysin meillä joten...

ensin..
 Katseltiin lisääntynyttä kanalaumaa, ruokittiin ja pidettiin sylissä. Tosin olin niin tollo, etten hokannut ottaa yhtään kuvaa tässä vaiheessa.

Kanojen hoidon jälkeen lähdettiin pienelle luontoretkelle. Talsittiin pellon ylitse ja se osoittautui melkoiseksi viidakko seikkailuksi. Luonnon kasvillisuus oli kasvanut niin tiheäksi ja korkeaksi, että sain tehdä töitä päästäksemme pois alueelta.
Siinä samalla raivatessa tietä tytöille törmättiin villivadelmiin ja naposteltiin niitä poskeen.

Saatuamme vatsantäytettä jatkoimme matkaa ja samalla kuvailimme luontoa. Nämä tytöt ovat todellisia luonnon lapsia ja kovin kiinnostuneita kaikesta mitä ympärillä tapahtuu luonnossa. 
 Sanoinkin tytöille, että nyt on luonto kauneimmillaan ja värikkäimmillään, joten voisin kerätä maitotonkkaan eräitä luonnon kukkia. Kukkia jonka nimeä en tiedä! Mutta pidän niitä niin kauniina ja kauniin värisinä, että pakko saada!

Kun nyt joku kertoisi mikä tämä niin ihanalle tuoksuva valkoinen luonnon kukkanen on???


Saatiin me aika iso satsi niitä hyvältä tuoksuvia ja kauniin valkoisilta näyttäviä (?) merkkejä meille tonkkaan pihaan!


Aika jännä juttu!
En kyllä ole mikään kasvitieteilijä, eikä sellaista musta varmaan koskaan saadakaan. Tyttöjen kanssa yritettiin miettiä, että mikähän mikäkin kukka ja kasvi on?
Tytöt sano, että ei tietoa ja minä siihen perään, että noh en kyllä minäkään tiedä.


Mutta kaikki näytti meidän silmissä erittäin kauniilta ja värikkäältä. 



Jopa tämäkin jonka nimen unohdin jo matkalla!
No se on ohdake!
Löytyi se nimi, kun hetken miettii ja etsii omalta muistilevyltään aivoista!


Horsmiin törmättiin ja niitähän suomen luonnossa ainakin meillä päin riittää.
Melkein kättä väänsin miehen kanssa, kun väitin, että tämä on villilupiini!! Juu.. kyllä sitten mies nauroi ja sanoi.. se mikään lupiini ole kuin HORSMA!
Voihan rentunruusu sanon minä!
Mutta arvatkaa kun olen koko kesän katsellut myös villien lupiinien värimerta tienvarsilla miten tekisi mieli niitä (istuttaa) iso kasa omaan pihaan. Luonnosta melkein löytyy kauneimmat kukat omaankin pihaan.


Hups... meinattiin astua suoraan lätäkköön. Sanni komentaa siskoaan ja käskee seuraamaan minua reunaa pitkin. Veera toteaa, että onpa iso syvä lätäkkö. Minä siihen vakavana, että kuulkaa neidot! tämä taitaa olla paremmingin dinosauruksen jälki. Tytöt katsovat minua silmät suurina ja kerron, että meille taitaa tulla kuulkaas melkoinen viidakko seikkailu tästä luontoretkestä!
"mitä sitä ei lasten eteen tekisi"?


Muistilevyllä katkos ja (?) merkki!




Mitä aikuiset edellä sitä lapset perässä.
Sanni tahtoi kuvata samat kasvit kuin minäkin. Kertoi ottavansa kuvia ja näyttävänsä äidilleen, kuinka paljon löydettiin erilaisia nimettömiä kasveja luontoretkellä.
Tätä jäätiin edelleen ihastelemaan, haistelemaan, tuoksuttelemaan, kuvaamaan!


Ja vielä pienin perässä...


 Vastaan tuli silta ja virtaava puro!


Päästiin meidän pihaan ja vielä kuvattiin täydessä loistossaan olevaa kuuliljaa ja niitähän mulla tälläpihalla alkaa kohta riittämään.
Kuuliljat ovat intohimoni ja suuria suosikkejani!


Luontoretkellä tuli melkoinen nälkä ja niinpä me mentiin laittamaan ruokaa.
Pidettiin kunnon lettukestit!
Veera halusi sydämen muotoisen letun.


Ja sitä syötiin niin, että koko naama oli hillossa ja kermavaahdossa!


Sannin sydänlettu muuttui kysymysmerkiksi!


Ja hyvältä maistui!
Ilmekin sen kertoo...


Päivän pääteeksi vähän rauhoituttiin ennenkuin tyttöjä tultiin hakemaan. Sanni ja Juho pelasivat shakkia, minä ja veera labyrinttiä!


Minä sain nauttia lättyni pulukkahillon ja kermavaahdon kera. 
Uskokaa tai älkää, mutta on hyvää tällä yhdistelmällä!



Sellainen seikkailupäivä meillä ja voineette kuvitella, että illasta kun pääsin vällyjen alle niin olin aivan tööttt!!


sunnuntai 20. elokuuta 2017

Metsällä!

Tänään se viimein alkoi! Odotettu koirien vapaus aika. Koiratkin taisivat jo tietää, että tänään päästään viimein ja vihdoin vapauteen. 
Jep nyt on se virallinen päivä, kun koko suomen hirvikoirat alkavat jälleen liikkumaan metsissä ja harjoittelemaan tulevaa metsästyskautta varten.

On se neljän kuukauden kiinnipito koirillekin aika rasittavaa aikaa. Joutuu olemaan juoksuhihnassa, tarhassa, tai taluttimessa kokoajan. Voitte vain uskoa ja kokea mikä riemu siitä seuraa, kun pääsee viimein vapauteen ja saa juosta niin lujaa kuin jaloista pääsee.

 Onhan siihen ihan järkevä syykin miksi koiria pidetään se neljä kuukautta kiinni. 
Metsän eläimet poikasineen saavat olla rauhassa. 
Mutta onneksi on myös melkein kuusi kuukautta täyttä vapautta. 
Tosin meidän koirat eivät pääse jokapäivä nauttimaan siitä vapaudestaan, kun on omatkin menot ja puuhat.  
Yleensä näin alkusyksyn aikaan vaapaana pidettävät päivät osuvat viikonlopulle jolloin ollaan koiria kouluttamassa ja päästetään vapauteen.

Mihin niitä koiria koulutetaan?
No blogissani jo vierailleet tietävätkin, että hirvenmetsästykseen. Pitäähän hirvimiehillä olla kunnon koirat, jotka ne hirvet haukkuu.
Minä siis en itse metsästä edelleenkään, mutta mies se on joka meillä hirviä kaataa ja minä sitten hengailen muuten näissä koulutus ja metsäseikkailu jutuissa mukana.

Piti laitaa tähän pieni viedopätkä siitä miten ne koirat lähetetään sinne metsän siimeksiin harjoitus kierrokselle, mutta jostakin syystä blogger ei nyt sitten halunnut tallettaa videota. 

Mutta ...
Siitä se meidän taival alkakoon. Koirat ovat jo liikenteessä ja me käveltiin perässä hetken matkaa!


Tarkistus, että paikannus toimii ja katsellaan mihin suuntaan karvakamut läksi!


Mitä tekee metsästäjän vaimo?
No kaivaa kameran esiin ja kuvaa!


Pieni mietintä tauko ja kartan seurantaa!


Metsää parhaillaan...
Mielessä kävi! olisikohan täällä vielä mustikoitaa?


Rouva R:n mietteet!
Kävelläänkö vai palataanko autolle?
Kohta kuitenkin taas mennään autolla perässä ja lujaa, kun koirat vaihtavat suuntaa ja saattavat löytää harjoitus hirven!


 Kappas karvakamut ovat jättäneet jäljen jota seurata. 
Tälläiseltä näyttää hirvikoiran tassun jälki!


Oikeilla jäljillä ollaan. 
Tälläisiä jälkiä, näiden kulkureittejä ja makuupaikkoja pitäisi haistella ja hakea. Kyllä täällä siis jotakin liikettä on!
Hirven jälki melko tuore sellainen.


Matka jatkuu ja kohta ollaan melkein pellolla!


 Siinähän sitä ruokinta peltoa silmin kantamiin.


Luonnon ystävänä pitää myös nauttia luonnon omasta kukkaloistosta.
Tällähetkellä luonto on kauneimmillaan ja loistaa myös kirkkaissa väreissä.



Tälläkertaa en jaksanut kiivetä tähystystorniin, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Hirviporukka teki lisää uusia tähystystorneja.


No mikäs ihmeen mätäs se siinä?
Mielenkiinto heräsi kummallakin. 
Alettiin kesken reissun etsimään ja luuraamaan löytyisikö yhtään neliapulaa.
Minä en kyllä löytänyt!


Mutta sen sijaan kauniilta ne näyttivät vesipisaroineen!



Minä, kun en ole oikein haapaa ja leppää nähnyt kunnolla metsissä. Tai en ole oikein niihin kiinnittänyt huomiota niin nyt oikein tarkkailemalla tarkkailin metsikköä lötyykö!
Leppää löytyi ja nyt olen sitten nähnyt ne täysipitkinä ja elävinä!



Kanervat ovat todella upeissa väreissä metsän siimeksessä. 
Näitä niin kovin tahtoisin meidän pihaan ja mietin, että onnistuisikohan siirtäminen omaan pihaan. Kasvaisiko ne siellä yhtä kauniina?
Voisiko joku viisas kertoa kokemuksia?


Väsyneenä, mutta onnellisena paluu takaisin omaan tarhaan.
Varmasti uni maitta tämän ensimmäisen reissun jälkeen.
ja mieskin sai kunnon hien pintaan!


Sellainen aloitus syksylle!!