keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kesä fiilistelyä!

Meillä on kesä mennyt kanojen tahdissa ja välillä vähän pupujenkin. Koirat ja kissat pyörivät tiiviisti mukana siinä seassa!

 On keritty tekemään: ikkunaremppaa,  kukkapenkkien mylläystä ja kanaverkkojen rakentamista, pupuille pesäpaikkoja ja siirreltävää yksiöö.
Eli monenlaista puuhaa ja touhua on ollut.
Aika on ainakin kulunut ja ei ole voitu valitella tekemisen puutetta!

Kerittiin tässä eräänä lauantaina käväsemään kesän ensimmäisellä yyteri reissullakin. Kyllä siellä ainakin kerran kesässä pitää käydä meressä uimassa.
Tosin minä ja mies ei uitu tälläkertaa, mutta pojat ja esikoisen yö-vieras uiskenteli nautinolla.
Minä en uskaltautunut uimaan, en sen vuoksi, että vesi olisi ollut kylmää. En vain voinut mennä uimaan, kun reidessä oli vielä niin pahat haavat ja suuri mustelma, että katsoin paremmaksi istua tapittaa rannalla ja tyytyä katselemaan maisemia. Ehkä seuraavaan kertaan mennessä se on jo sen verran parantunut ettei ole tulehdusvaaraa ja uskallan kastella nautinnolla itseni!

Lämmin aurinkoinen ilma, merimaisema, hyvät eväät ja oma kulta. Mikäs sen parempaa olisikaan?


Ja kotiinpaluu matkalla.. kukas muukaan se kameraan kurkistaa kuin akka itse!


Viime viikolla vietin yhden päivän siskoni kanssa tampereella.
Siskoni käväsi ottamassa parit siedätyspiikit olkapäihinsä. On se kans kovaa hommaa tuo allergioihin siedättäminen. Kolme vuotta kerran kuukaudessa ihan aktiivisesti lyödään piikkiä piikin perään. 
Mutta ilmeisesti on alkanut auttamaan, kun ei ihan niin kovista oireista ole siskokultani kärsinyt.
Lähinnä lähdin siskoni tueksi ja seuraksi, lisäksi ajoin takaisin tampereelta. Tuo siedätyshoito, kun tuppaa hippasen verran väsyttämään olotilaa hoitokerran jälkeen.

Ennen taysiin menoa kävästiin koskarissa syömässä manhattanilla ja ruoka oli oikein hyvää ja maistuvaa. 
Ruuan jälkeen kävästiin pispalan näkötornilla munkki kaffeella. Aaettä, mutta oli ne munkit ruhtinaallisen kokoisia ja pehmeitä!


Hyvin näyttää uppoavan siskonkin kurkusta alas ja oli kuulemma herkullista!


Odotetuin kohokohta oli näkötorni ja meikäläiset kipusi sinne korkealle rappusia pitkin. Jessus mikä urkakka, tuli ihan hiki noustessa sitä rappukäytävää ylös. Siin rappusten keskellä meni kyllä ihan hissikin jolla oltaisiin päästy vähän reippaammin, mutta sisko päätti, että hänhän ei siihen hisiin mene. 
No ei siinä auttanut kuin kiivetä rappusia ylös....


Minä olin se meistä uteliain ja rohkein joka sitten kiipesi ne viimesetkin rappuset sinne katolle asti ulos seisoskelemaan ja katselemaan ihan mahtavia maisemia.
Siskoparalle iski korkeanpaikan kammo ja eihän se sitten niin millään suostunut tulemaan sinne ulkotilaan.


Minä rohkelikko nautin ihan täysillä maisemista!



Mukavasti näkötorni veti jengiä näin aurinkoisella ilmalla katselemaan maisemia ja nauttimaan munkki kaffeeta. Tosin näkötornin ympäristössä kulkee todella hienot lenkkimaastot, joten aika paljon oli myös urheilevaa kansaakin liikenteessä.


Siinä hetken katselin kummissani, kun eräs mies siellä katolla viritteli köysiä ja meinasin kysyä ihan pokerilla, että meinaakkona mennä ja laskeutua alas seinää pitkin.
Mutta sitten palatessamme takaisin maanpinnalle hoksasinkin, että siellähän onkin miesten polttariporukka, joka ilmeiseti laittaa tulevan sulhon laskeutumaan köysiä pitkin seinämää alas.

Olisko muuten vähän huikeeta ja mageeta kokeilla joskus tuollasta seinää pitkin alas laskua!
Siskolleni sen sanottua se tokas vaan, että juu senkus kuule menet ihan rauhassa!
hih...


Viimeiseksi suunnattiin sinne taysiin ja siinä odotellessa piikkien välissä oli vähän tylsää, joten leikittiin kameralla!
Saatiin me edes yksi siskoskuva tälle kesälle!


Huomaatteks miten kätevä emäntä toimii?
Aurinkolasit päälaella ja lukulasit silmillä!
Aika kätevää ja hauskaa!


Voin muuten kertoa, että oli meillä hauskanen tampereen reissu ja vielä hauskempi taysin reissu. 
Harvoin sitä sairaalassa ihmiset nauraa niin, että meinaa tulla pissit housuun. Mä en oikeastaan tiedä mitä me niin kauheasti naurettiin, mutta oli niillä hoitajillakin hauskaa meidän kanssa.

Eikä siinä vielä kaikki. Siskoni totesi, että ihan sama minne lähtee mun kanssa niin aina löytyy juttu seuraa niin kapoista, ruokapaikoista kuin sairaalasta. 
Hih.. en mä sille mitään voi ..
olen vaan niin sosiaalisen hauska pakkaus!

Pitkästä aikaa oli ihan kivaa vaihtelua käydä tampereella kaupungin vilskeessä!

Sellaista tälläkertaa!





tiistai 11. heinäkuuta 2017

Pupu Jussikat!

Ei ihan riittänyt kanojen hankinta meidän tilalle. 
Tämä akka, kun pääsee vauhtiin niin rajat ovat vain esteenä ja nekin voi ylittää, kun oikein yrittää!

No ei se nyt ihan niin mene aina!!

Olin ystäväni luona kylässä ja tein siinä lähtöä takaisin kotiinpäin. Oltiin ulkona ihailemassa niiden aivan suloisia pupujussikoita.
Siinä sitten kaveri tokas, että hänen täytys nuo kaksi veljestä tuosta laumasta saada myytyä tai annettua jonnekin. 
Kysyin, että mitä maksaa nuo kaksi veikkosta? Kaverini tokas vaan, että ei sitten niin yhtään mitään, kunhan joku tulee ja hakee pois.

Vähän aikaa siinä mietiskelin ja totesin, että ne lähtee meille ja otan ne mukaani heti!
Kaveri siitä innostuneena rupesi etsimään kantolaatikkoa ja ei kauan mennyt kun puput olivat laatikossa auton takakontissa.

Paluumatka kotiin ja pieni soitto miehelle, että kuule rakas? tein tässä pienen yllätyksen! Mulla olisi täällä autossa pari pupujussikkaa meille ja niitä en todellakaan aio palauttaa takaisin.
Kuka näille nyt voisi ei sanoa? On ne niin ihanan pehmoisia, sydämen valoittavia otuksia. Oikeastaan toin ne nuorimmalle pojalle synttärilahjaksi, mutta vanhempi poika totes ne nähdessään, että toinen on muuten hänen!
Eikä miehenikään loppujen lopuksi niin kovasti pistänyt vastaan. On niitä kanniskellut sylissään ja leperrellyt niille. 

No nyt meillä on sitten tilalla pupuveljekset jotka kantavat nimiä Tupu ja Lupu. Meidän Joel antoi nämä nimet ja sopii kuin nakki päähän näille.

Tiesittekö tämän pupuista?
Pupuilla on ihan mahdottoman kova pnnistusvoima. 
Pupun, kun ottaa syliin niin pupun pitää olla selkä ihmiseen päin. 
Auta armias jos ne pupun koivet osuu mahan suuntaan ja ponkaisee niin ilmat on pihalla samantien.
Nyt on koettu sekin miten paljon voimaa pupulla on ja sitä todellakin on. 
Koettu on myös, kun vaara lähestyy pupua niin pupu alkaa taputtamaan tassullaan maata tai häkin seinämää ja siksi sanonkin, että meillä on "rumpaleita" talossa!

Hauskoja veikkosia nämä ovat ja kummatkin poikia.
Nämä ovat siis 2016- vuoden pentueesta, eli vuoden ikäiset veljekset.
Tupu ja Lupu ovat ranskan lupan ja leijona harjaksen sekoitusta. 

Viikonlopulla meille rakennettiin kovaa kyytiä pupuuille omaa pikku tilaa navettoon ja lisäksi pihalle tehtiin siirreltävä ulkohäkki. 

Sellainen lisäys siis meidän perheeseen!

Valkoinen kantaa nimeä Tupu


Lupu on sitten ruskea veikkonen ja pörröinen, ujo ja veljeään huomattavasti arempi.


Kissa veljeksetkin ovat tehneet tuttavuutta ja Pekka olisi kovin innokkaasti vähän leikkinyt pupu poikien kanssa, mutta kissan tuntien leikit voivat mennä pikkuisen kovemman puoleiseksi, joten parempi pitää ne erillään.


Heippa, olisiko sulla hetki aikaa puhua meidän ruuasta!
Juu... mä tiedän porkkanaa, lehtisalaattia, ruohoa, kurkkua, jne.. ja paljooonnn...


Tässähän me!
ja  porkkana tekee poikaa.
Popsi, popsi porkkanaa se hampaita vahvistaa!


Ai, että joko se iso otus on taas meidän kans täällä?
Nou way, me annetaan kohta sille kannuksilla kyytiä ja meinaan lujaa. 


Voi voi !
Kaikkee se äite meneekin hankkimaan.
On noi ihan kivoja kamuja. Nyt mä voin ottaa ihan tälleen rennosti ja katsella niitä tuon häkin läpi tälleen vähän vinosti.
jestas mää pelkäsin ensin noita karvapalloja niin paljon, että meinasin ihan saada slaakin. Mutta no.. ne nyt on sitten selvästi jäämässä meille, joten ehkä tämä pelkoni tästä laantuu.
(voi pippuri ja pippurin jutut)!


Ihan pienten lasten emme anna ottaa pupuja syliin juurikin potkuvoiman vuoksi. Voipi käydä tosi huonosti, jos puput potkaisee koko jalkavoimallaan niin ilmat ovat kyllä todellakin pihalla!

Sellaista menoa meidän tilalla!

Kiva, kun poikkesit!


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kerran kesä eletään!

Hui kuinka nopeaan kesä menee eteenpäin. Juhannuskin meni kuin pikajuna ohitse ja tuntui ettei siitä oikein jäänyt juuri mitään käteen tänävuonna.
Taisi juhannus tulla vähän yllättäin tähän perheeseen, en kerinnyt edes juhannus siivoja tekemään, mutta saatiin me onneksi edes koivuvihta saunaan ja miehen siskot perheineen meille kylään. Juhannus meni siis karaokea laulaen, grillaten, lasten kanssa höristen ja live videookin otin instagramiin, mutta en muista kuinka moni oli sen näkemässä. 

Sitten juhannuksen jälkeen ...... PAM...
Olin Miinan kanssa pyörlenkillä ja Miina sitten päätti vetää paskajarrut päälle ja minä lentää liidin komeasti pyörällä ympäri. Vedin oikein kunnon stuntti liidon ja oli siinä pojat meinaan kroppa verinaarmuilla, ruhjeilla jne..
Onneksi en lyönyt päätäni.
Mitä opein tästä? no hanki kypärä ja koiralle turva vaijeri pyörään kiinni.
Tosin en ole sitten uskaltautunut pyörän selkään tämän jälkeen, enkä oikein voikaan, kun vieläkin on toinen reisi arkana.
huh.. kaikkee sitä sattuu ja tapahtuukin. Facessa vuoratin tätä pyörä liitoani oikein kunnolla. "6-vuotta olen koirien kanssa pyöräillyt mitään sattumatta", nyt lähden ensimmäistä kertaa pyörällä kesäajelulle koira mukana ja pam... samantien koira ottaa paskajarrut päälle ja meikä menee hetken nokka edellä kyynärpää ja reisi auraten hiekkatietä. Kannattaa muuten hankkia halbahallista urheilu vaatteet, kestää parhaiten kolhut ja kohellukset. 
Seuraavana päivä vähän tk:ssa putsailtiin ja paikkailtiin meikäläisen liito haavaa ja todettiin, että hengissä selvisit joten homma goes eteenpäin!

Niin paljon on touhuttu, että aloitetaan vaikka tästä!

Mitä kuuluu muuten kanoille? no Gustav ja Ujo sen kun kasvaa ja sulkiintuu.
Mutta mustat akat lähti takaisin kotiinsa. Oli sellaiset hiargia touhut, että meinasin ihan saada slaakin. Tyrnävän akoista yksi hakkasi nuorikon koiven ihan verille ja sain tarpeekseni. Kun kerta ei laumaannu niin ei sitten. Parempi aloittaa alusta nuorikoiden kanssa ja lisätä vain joukkoon nuorikoita. Ehkä sitten jonakin päivä meilläkin tulee se ensimmäinen muna munittua, kun ujo kasvaa isoksi akaksi!
Tiesittekö muuten, että kanojen lauma hiargia on todella kovaa ja rajua. Kanojen väliset selvittelyt voivat mennä todella rajuksi.

Enen juhannusta mies päätti ottaa pientä remontti urakkaa. Keväällä meille tuli talven aikana tilaamat ikkunat. Juuri näin ja oikein luit. Toinen pääty talosta lasitettiin siis uusiksi. On tuo mun ukko kyllä kätevä mies, koko ikkunarempan teki ihan itse ja ei siinä kauan kyllä nokka tuhissut, kun ikkunat oli paikallaan ja homma valmis!


Ikkuna remppa on pop! Vanha veks ja se siitä!


Nyt on esikoisen huoneessa turvallinen ikkuna. Jos tulee kiire ulos niin ei muutakuin ikkuna auki ja hyppy alas tai sitten portaita pitkin kipakasti alas.
Mikä parasta!!!!
Näissä uusissa ikkunoissa on sälekaihtimet! Tai onko se sitten hyvä, kun ne pölyyntyy niin on ne myös rrinhottavia putsata ja kokemuksen kultaisella äänellä sen sanon. 


Vanhat ikkuna ne mulle kivoja ovat!
Mä niin nautin, kun näitä tulee. Viisas menis ja laittas toriin myyntiin, mutta mää teen näistä jotakin kivaa ja myyn ne sitten vaikka valmiina sisustus pokina.


Meillähän ei tehdä ikkunaremppaa ilman työnjohtoa.
Pekka tekee mitta tarkastusta ja katsoo, että mitta on oikeassa kohdassa!


Työnjohtaja sanoo, että mitta ylemmäs niin silloin se sinne myös laitetaan!


Välillä tuumataan, että mitespäin se menikään, pidettäskö kaffee tauko ja kyseltäs äiteeltä oiksko sillä tarjota jotakin hyvää!


Paas laittaen se mittas oikeaan kohtaan, että saadaan tämäkin urakka joskus tehtyä!


Sitten se ikkunaremppa viimein valmistui ja työjohtajakin oli tyytväinen. Emäntä taisi olla vielä tyytyväisempi, kun sai keittiöön viimeinkin pitkään odottamansa uuden ikkunan. Aaaettä on se niin hieno ja hienoo, että siinä on sälekaihtimet. Tosin aurinko paistaa meidän keittiöön niin lujaa päiväsaikaan, että tarvitaan vielä kaveriksi pimenysverhot. 


Ensivuoden aikana olisikin sitten tarkoitus pistää toinenpuoli taloa uusiin laseihin. Mutta nyt nautitaan toistaiseksi näistä jotka olivat kriittisemmässä kunnossa.

"kerran kesä eletään", kesä on remppa aikaa, pihahommia, peltohommia, sitä ja tätä!

Kiva kun kävit!

Jatkoa siis seuraa....

Kiwaa viikkoa kaikille!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Navetassa tapahtuu!!

Tiädättekö sen hullun sairaan tunteen?
 Juuri sen tunteen, kun tiedät odottavasi jotakin tärkeää, valmistelet kaikki valmiiksi ja odotat vain sitä suurta hetkeä!
Tunnetteko sen kuumeen joka nousee hujauksessa nollasta sataan ihan sekunnissa ja sitä kuumetta ei saa laskettua ei sitten niin millään!

Kunnes saapuu se päivä ja pam! ne on siinä sun silmien alla ja ihailet niitä niin, että sydän meinaa pysähtyä!

Meidän pikkunaveton puolelle muutti uusia asukkeja, meille tuli siis lisää porukkaa perheeseen.
Nämä otukset ovatkin sitten ihan oma maailmansa!

No mitä meille nyt sitten oikein tuli?
NO KANOJA JA KUKKOPOIKA!
ja arvatkaa olenko odottannut tätä suurta päivää, että tähän tilalle saadaan ihan ilmi eläviä kanoja!
Montakohan kymmentä vuotta siitä on, kun tällä tilalla on viimeksi kana kiljunut pihassa ja kukko kiekunut oikein perusteellisesti!

Mistä se kanakuume sitten lähti?
Kaverini otti jokin aika sitten itselleen sekä rotukanoja, että maatiaisia. Kävin niitä katsomassa ja tutustumassa heidän kotikanalaansa. Kanat veivät meikäläisenkin mennessään ja sanoin miehelleni, että nyt siivoamaan navetosta kaikki romu ulos ja tekemään sinne kanallaa, mä TAHDON kanoja ja tätä kuumetta muuten ei sitten lasketakkaan millään kuumelääkkeillä ihan heti alas.
Olen aina sanonut, että suomen asutetuissa viljelytiloilla pitää olla ainakin kanoja, koiria ja kissoja!

No se siitä kuumeesta.
Mutta huh..huh.. on se kova homma saada aikaan yksi kanala pikkunavettaan, ulkoilutila kanoille navetan taakse, sitten on vielä luvat, ruuat, jne, jne...
Aluksi ajattelin, että ei ikinä tule mitään mun kanala haaveestani ja juttuja on ainakin miljoona mitä pitää opetella ja tietää. Mutta kanojen saapuessa meille totesin, että ei se nyt niin hurjaa rakettitiedettä tarvitsekaan!

Mulla oli ihan paras opettaja mukana tekemässä kanalan pohjaa ja laittamassa "ns" hätäpesiä paikalleen. 
Meinaan kaverin tyttö, tyttö joka menee ekalle luokalle syksyllä ja se samainen tyttö melkein asuu kotonaan kanalassa. Eli kyllä Sanni-Reetta on melkoinen kanafarmari.
Pienellä vaivalla ja touhulla saatiin hyvä ja toimiva kanala meillekin.

Luvat saatiin kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa 50:nelle kanalle, eli lisää on siis tulossa. Ainakin siinä vaiheessa, kun nämä isot kanat alkavat innokkaasti hautomis puuhiin. Mikäli käy niin, että eivät innostu hautomispuuhista niin sitten tämä kanaemo menee lähimpään k-maatalouteen ja ostaa hautomokoneen. 
En siis itse ala hautomaan munia haha.. se olisikin näky konsanaan!

Mutta unissani olen jo jutellut ja touhunnut kanojen kanssa, siinä unessa ne jopa ihan suoraan suomen kielellä sanoivat, "hyvää huomenta tara"!
ou nou... kanakuume on siis todella paha tässä tapauksessa!

Kanakuumeesen auttoi se, että hankittiin kanat ja kanat ostin kaveriltani. Tein muuten ihan mahdottoman homman. Yritin etsiä tiettyjä kanarotuja, mutta kaikki on niin jumalattoman pitkällä, että parempi oli sitten tyytyä ja ottaa ensimmäiseen kuumeeseen kaverilta.


Mieheni valmistelemassa kanasten ulkoilutilaa ja siitä tuli nätti ja näppärän oloinen. Tarvittaessa toisesta seinästä saa vedettyä verkon irti ja laajennettua eteenpäin.




Kananoilla naveotossa luukku josta pääsevät ulos pikkuportaita pitkin!


Miehen kummisetä oli eläessään tehnyt tämän kana kyltin miehelleni. No minäpä löysin sen navetasta pölyn seasta ja totesin, että viitta merkki tulee nyt tarpeeseen ja siinä se nyt on ulkoiluhäkin seinän vieressä näyttämässä suuntaa!


Saaneen esitellä meidän ihaka pienet nuorikkomme
Gustav kukko ja Ujo kananeito.
Gustav on vasemmanpuoleinen ja Ujo neito oikeanpuoleinen.

Gustav ja Ujo ovat Plymouth Rock rotuisia  ja täysin puhdasta kantaa. Kummankin jalassa on jalkamerkit ja näistä pikkumurisista tulee toosiii isoja munijoita ja kiekujia.
Tämä pari on melkein aina rinnakkain ja yhdessä, joten varmaan isompanakin Ujosta tulee Gustavin lempi kana!
Näitä kanoja voimme "jos" tahdomme kuljettaa kananäyttelyissäkin. Mutta sitä katsotaan sitten tulevaisuudessa mitä näiden kahden murusen kanssa tehdään.


Tämä kova kolmikko on meidän tämän hetken komentava sarja. 
Tyrnäväläis-maatiais mix sekoitusta.
Nämä tummat tulisieluiset neidot kantavat nimiä: Timantti, Volvo ja Söpö.
Nämä neidot ovat innokkaita munijoita ja myös innokkaita hautojia. Tosin eivät meillä vielä haudo, mutta munineet ovat ensimmäiset munansa tänään. 
Ilmeisesti siirto kaverin luota on ollut ihan huvä ja suotuisa, hyvin tyytyväisiä ovat uuteen tilaansa ottaneet nuorikot aika hyvin joukkoonsa.

Mutta tämän joukon komennus sarja hiargia tulee varmasti muuttumaan reilusti tulevien kuukausien aikana.
Nimittäin, kun gustav herra kukkomme kasvaa ja varttuu niin tytöt laitetaan uuteen komennukseen!


Ulkoilutilaan kekkasin laittaa vanhan auton renkaan ja siihen reilusti heiniä. Nuorikko pariskunta oli löytänyt heti siihen tiensä ja ilmeisesti siinä on kiva loikoilla.


Vanha perunaloota toimii turvekylpylänä.
Ja uskokaa toimii muuten hyvin!


Ei mennyt kauan, kun volvo löysi paikkansa kylvystä ja antoi turpeelle kyytiä oikein kunnolla ja nautinnolla.


Ja sen huomaa, että rouva kana tykkäsi kylvystä ja puhdasta tuli!


Mitä isot edellä niin sitä pienet perässä...


Herranen aika, mutta tämä pari se vasta oikein nauttikin turvekylvystä, niin paljon, että muut sai kattella kateellisena viereltä. Nämä viihtyivät kylvyssä niin kauan, että ajattelin nostaa ne jo välillä pois, että pari muutakin testaajaa pääsee kylpemään!


Tässä mallia miten plymouth rocit ottaa oikein kunnon turvekylvyn täysin rinnoin!


Kunnon purautus päälle ja homma on hoidettu!


Vähän isompi kukkokin liittynyt neitojen joukkoon. Mies yrittää toimia kanakuiskaajana, mutta ei ne oikein tahdo lähestyä miestäni. 
Mutta antakaan, kun tämä kanaemo menee ruokakipon kera häkkiin niin johan tulee typyille kiire ja siivet ilmassa tullaan kutsusta. 


Volvo on porukan komentaja. Illalla, kun Volvo karjasee niin silloin muut kanat ja kukkopoika menee perässä orrelle nukkumaan. 
Ensin menee isot ylimmälle orrelle ja pienet jäävät alimmalle orrelle. 
Kanojen hiargia on kovamaailma, mutta ihan järkeenkäyvä. Isommat on pomoja niin kauan  kunnes kukko kasvaa ja ottaa osansa kanalaumassa.


Tämä punakauluksinen on timantti, nimensä veroisesti timantti otsassaan. On kova myös käskyttämään ja välillä täytyy vähän emännänkin puuttua hommaan ja todeta, että ei nyt sentään liiallisuuksiin mennä. 


Söpö on kolmikon viimeinen ja kuvauksellisin. Kameran ollessa lähellä söpö astelee kuvattavaksi ja tuntuu, että aina vain söpö vilahtaa kameran edessä.


Näitä pitäisi sitten tulla päivittäin kolmikolta. Ujolta tulee sitten aikanaan, kun tulee puolenvuoden ikään ja munimis valmiiksi.


Kanat tarvitsevat tietyn määrän orsia. Meillä nyt orren parruja on hieman enemmän kanojen määrään suhteutettuna. 
Pikkun kanaset eivät saisi vielä nousta orrelle lainkaan, mutta minkäs sille kanan luonteelle voit. Kun isommat menee edellä ylimmälle niin pienimmät painelee perässä. 
Näin se vain menee. 


Kanat siis nukkuvat yönsä orrella ja samassa kohtaa koko yön. 


Nämä kaksi kippoa alustoineen ovat ruokinta-automaatteja. Helppoja täyttää ja käyttää. Mutta vesiautomaatti vaatiikin vähän päänvaivaa ja homma. Ehkä mä sen joskus vielä opin näppärästi täyttämään ja kiinnittämään. 


Hätäpesät tehtiin vanhoihin perunalaatikkoihin "päre" koreihin. Sinne nyt sitten innokkasti munivat ja hyppäävät vuoron perään samaan pesään.
Paremmat pesät tehdään heti, kun mies kiireiltään ennättää.


Näihin lattiapesiin eivät ole vielä innostuneet munimaan, mutta seurataan tilannetta. 


Sellaisia turpeessa kylpijöitä meille nyt tuli ja niin nautin näiden seurasta. On se ne vaan niin söpön hauskoja ja välillä saa kyllä oikein kunnon päräys naurut näiden touhuista. 

Tällänen postaus tänään teille luettavaksi!



Rodut joita tulevaisuudessa meidän kanalaan etsitään ovat 
mm: Wyandotte, Sussex, Plymouth. 
Plymouthin jälkikasvua tulee nyt Gustavista ja Ujosta toivottavasti. 
Mutta jos sulla on wyandottee, sussexia niin meikäläiseen voi ottaa yhteyttä sähköpostilla ja tietty blogin kauttakin!