torstai 11. toukokuuta 2017

Suolenkki!

Tänään on ollut sen verran hyvä ilma, että päätin ottaa Ullin kaverikseni ja ajaa päristellä isosuolle pienelle kävelylenkille.
Mikäs sen parempi lenkkikaveri olisikaan kuin Ulli. Olisin ottanut Miinankin mukaani, mutta kahden koiran kanssa on yksin pikkuisen heikkoa pitkospuilla kulkeminen. Vetävät meinaan kahdestaan niin lujaa, että meikäläinen olisi ollut turvallansa suossa!

Tämän allaolevan kyltin nähdessäni rupesin miettimään, että mitähän ötököitä tuolla reitillä mahtaa tulla meikäläistä vastaan.
Suurin pelkoni olikin, että jos siellä sattuisi mesikämmen tallustelemaan niin ou boy, mitä sitten tehtäisiin. Tämänkin vuoksi oli hyvä ottaa ainakin toinen koirista mukaan.

Siitä on hurjasti aikaa, kun viimeksi olen isosuolla tallustellut, joten nyt oli ihan kiva tehdä pieni kierros suomaisemissa.


Ja sit reitille menox..
Alkuvaikeuksista huolimatta päästiin liikkeelle. Ulli oli vähän sitä mieltä, että mitäh.. missä täällä pitää kävellä? täällähän on märkää ja meinaa tassut upota suohon. 


Kerran tuo kaverini karvakuono meinasi kiskaista meikäläisen mukanaan suonsilmään. Siinä vaiheessa totesin, että ehei nyt vähän jotakin rotia touhuun. Ei päästä edes vielä muutamaa metriä kävellen, kun ollaan jo ihan litimärkiä.


Hyvin menee ja matka jatkuu...


Hmm.. kumpikos reitti me valitan... isoneva vai kakkurinlammit.
No valittiin isoneva automaattisesti, mutta teoriassa mun piti mennä lintutorneille kiipeilemään, mutta .. se jääköön toiseen kertaan! Käyn siellä sitten joskus myöhemmin vaikka Miinan kanssa.


Suo maisemaa parhaillaan ja sitähän meillä täällä suomessa riittää!
Jokseenkin hermot lepää näissä maisemissa ja on kiva kävellä ihan omissa aatoksissani.


Jassoo vai tämmöistä maisemaa?
Mutta missä hirvet, peurat, ja ne ötökät... karhut?
Voi Ulli ei tänne hirviä, peuroja ja karhuja nyt olla tultu kattelemaan. 
Nyt ollaan lenkillä ja sitten syksyllä taas mennään hirvien perään!
Hö!


Näin me tytöt mennä kävellään hienosti pitkospuita pitkin ja Ullikin hoksasi viimein miten niissä kuljetaan.


Isosuon reitin varrelta löytyy taukopaikkoja joihin voi välillä istahtaa katselemaan kauniin rauhallista ja hiljaista luontoa. 
Me tytöt tosin jatkettiin matkaa reippain askelin.


Välillä maiseman vaihtuu metsäpolulle.


ja taas suolle...


Maisemaa reitin varrelta.


Ulliiiii.... nyt tossua toisen eteen ja reippaasti. Nuo pilvet eivät taas hyvää lupaa ja aina sama juttu, kun täällä kävellään!
Mahtaakohan tuolta tulla lunta, vettä vai lintuja?


Jaahas kohta ollaan loppusuoralla ja takaisin parkkiksella.
Olisinhan mää nyt jaksanut pidemmänkin reissun.
No mennään sitten ensikerralla lisää!


ööö...äitiiiiii...apuvaaa.. mikä TOI ON?
Onx se joku ötökkä iikkkk??
Voi Ulli sun kanssas ei se ole ötökkä vaan keskelle polkua kaatunut puu!
Ai jaa... no missä ne ötökät sitten on jotka alussa mainitsit?
No voi höppänä ne on varmaan kuule vielä talviunillaan!
No niin, mutta eiks nyt ole jo melkein kesä?
Ulli ... mene nyt sen puun yli, äläkä mieti!

Sillälailla, hyvä tyttö!!


Sellainen kaveri mulla retkiseurana!!

Hyvinhän se reissu meni ja päästiin jopa ylittämään se "ötökkä - puu"!

Ulli oli ainakin hirmuisen innostunut reissusta, kun pääsi täysin vieraaseen paikkaan nuuskuttelemaan ja haistelemaan raikasta suoilmaa. Tosin poluilla oli vissiin kulkenut hirmuisen paljon muitakin kohtalotovereita, kun kuono olisi viistänyt maata mennen tullen!

Sellainen retki meillä tyttösillä tänään!



2 kommenttia:

  1. Teillähän on ollut kiva lenkki yhdessä. Sulla on hyvä kun on tuota lenkkiseuraa aina valmiina.
    Mukavaa torstai-iltaa!

    VastaaPoista
  2. Kauniit maisemat lenkkipolullasi.
    Koirat ovat kyllä parhaimpia kavereita. Meillä ainakin Rufus kiittelee moneen kertaan kun lähden sen kanssa lenkille.
    Se tekee siksakkia ja käy aina välillä luonani.

    VastaaPoista