maanantai 7. elokuuta 2017

Heinikossa suhisee!

Meillä on ollut joka kesä perinteenä, että käydään jossakin vaiheessa kävelemässä peltoja läpi ja tarkistamassa viljan kasvua. 
Hyvinhän se oli alkanut siellä kasvamaan ja saa rauhassa vielä jatkaa kasvuaan, ennen kuin mennään ja puidaan pois!

Sitä ensimmäistä peltoa, kun menee katsomaan niin saa talsia pätkän oikein rehevää peltotietä.
Saa tuoksutella raikkaan metsän  tuoksua, ihailla luonnon omia kukkasia ja kasveja.
Siitä se kierros saa alkunsa.


Peltotien jälkeen, kun pääsee viimein pellolle niin kasvoissa loistaa suuri hymy. Mikä sen hienompaa kuin edessä aukeneva peltomaisema, maisema on kuin vihreää heinämerta katselisi.


Suuresti ilahduttaa se, että kasvillisuus on lähtenyt kasvamaan hyvään tahtiin.


Mutta se mikä ei meitä ilahduta on, että keskellä peltoa menee polku. Polkua pitkin kulkee reitti suoraan jokivarteen. Jokivarteen kulkee kalastajat. Mielestämme olisi mukavempaa se, että kalastajat kävelisivät pellon reunoja pitkin, eikä talsisi keskeltä peltoa.

Pitkää on jo kasvillisuus, kun koiratkin meinaavat peittyä piiloon.


Meidän ladon seinään on aikanaan naulattu reitti kyltit kiinni, etteivät kalamiehet eksy reiteiltään!
Sinänsä homma on ihan jees, kun miettii, että tämän seudun parhaat lohenpyydystys paikat menee meidän peltojen nurkilla. Peltojen vieressä rinteen ala-puolella virtaa vilkas joki, jossa käy vuosittain paikalliset kalamiehet heittelemässä vieheitään. 


Kumpaan suuntaan sinä menisit?
Jokirantaan pellon yli vai takaisin parkkipaikalle?


Seuraavaksi olikin aika palata takaisin karvakamuineen autolle ja ajella seuraavalle pellolle!


Kyllä siellä heinikossa aika suhina kävi, kun käveltiin ja koirat pomppivat, että päsivät kulkemaan heinikossa. On se koirallekin aika haastavaa, kun ei yhtään näe sivuilleen heinikon läpi. Mutta sen sijaan hajuja oli ja paljon, jos olisi saanut päästää irti niin kyllä hirvet ja peurat olisivat löytyneet muutamassa minuutissa.


Sitä luonnon omaa kukka kauneutta piti välissä vähän kuvailla.


Kukkulan kuningatar löytänyt korkeimman paikan, josta tähyillä ympäristöä. Minä jäi peltotielle kiltisti katselemaan maisemia ja kasvavia pellon antimia!


Kyllä siellä nyt taitaa Ullin nenään joku hyvä haju haista, kun noin tarkaan tuijottelee!


Sellainen peltokierros meillä tässä taanoin!

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!





TallennaTallenna

3 kommenttia:

  1. Koirat melkein tosiaan katoavat tuonne pellolle. Ihanasti on kaikki kasvanut ja tulitpa ottaneeksi vielä kivoja kuviakin.
    Ihanaa viikkoa TaRa!

    VastaaPoista
  2. Kiva kun pellot kasvavat noinkin hyvin. Täällä on alkukesän kuivuus ollut riesana. Mutta kun on alkanut sataa, vilja on yhdessä suhahduksessa kasvanut.
    On se kummallista kun kalastajat viittivät polkea peltoa, eikö siellä reunassa olis vähän helpompi kulkea.

    VastaaPoista
  3. Hienosti kasvaa. Varmasti ärsyttävää, jos kalastajat kulkevat keskellä peltoa. Tehoaisiko jokin kyltti "kuljethan pellon reunaa" tms. ?

    VastaaPoista